sinä rukoilit polvillasi
muttet osannut palvoa minua
sitä vähää mitä tarvitsen
jotta käteni siirtyisivät alemmas kasvoiltasi
sanot olevasi vailla tupakkaa
ja kasvatat velkaasi jota ei kukaan maksa
eihän niitä muitakaan
koska se kai minä olen teille
se joka on aina lähellä vaikka karkuteillä
vastaa puhelimeen kolmannella kerralla mutta hakee kotiovelta kysymättä
jonakin päivänä velkoja tulee
etkä sinä säästy edes säälistä
joten anele nyt
tiedät kyllä itsekin ettei minusta
saa otetta tai selvää
vaikka huomaan kyllä kuinka haluiaisit kurkistaa mieleni sisään
nähdä miksi käännän pääni auringonlaskuja ja ohikulkijoita kohden
miksi kieltäydyn aina väärällä hetkellä
sitä tyydytystä saat kuitenkin odottaa
kunnes annat itsestäni jotain tarpeeksi arvokasta
etkä vain lisää kuitteja
en tiedä vieläkään loppuiko kaikki jo
sillä alku on jo hämärän peitossa
jonotus loppuu jään silti odottamaan hetkeksi
aivan kuin baarin pihalle pilkun jälkeen
kai irti päästäminen sattuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti