huomaan teidät
jotka jäätte kassaostoksienne jälkeen hetkeksi siihen ja pohdin olisitteko sittenkin ottaneet kuitin jossa olisi voinut olla minun numeroni
nään teidät jotka katsotte minua kuin jotain pelottavaa, onko ongelmakohta hymyssäni vai suorassa ryhdissäni, sitä en vielä tiedä
minun kommentoidaan olevan onnellisen näköinen, iloinen, rehti
ja siksi nyt ymmärränkin, miksei kukaan ikinä huomannut kuinka minuun kuutena vuotena sattui
sillä tietämättäni olen ilmeisesti ollut sen mestari, kivun piilottamisen ja vääränlaisten oikeiden hymyjen
juuri nyt muutosten tuulet ovat ottaneet minut niin kovaan ryöpytykseen, etten osaa oikein pysyä mukana
olen toivonut ja kirjoittanut vuoden ajan toivosta ja muutoksista, ja ihmetellyt kun mitään todella suurta ei ole silti tapahtunut
nyt saankin kaikkea kuin kaatamalla ja hirvittää katsella vierestä kuinka kauan kestää, ennenkuin otteeni lipeää
vaikka toisaalta, ehkä tässä on nyt helpointa, myrskyn silmässä
yritän ottaa rauhallisesti, vaikka jalat juoksevat, sydän hakkaa ja tunnit kirmaavat ohi
yritän selvitä laskuista vastuullisuudesta ja ylioppilasjuhlamekoista, joista yksikään ei sovi täydellisesti, ei kuten prinsessoille
pelottavinta kuitenkin on, etten tiedä missä tai kenen kodissa seuraava teksti saa alkunsa
mutta yritetään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti