prosessi prosessilta ja jokaisen askeleen jälkeen on helpompi hymyillä
kai jokainen este on tehty elämääni sen takia, että lopulta anteeksianto luonnistuu ilman tuskaa ja tuhatta kyyneltä
ja vaikka olenkin nyt päästänyt ilmoille armahdukseni, koen silti katkeruuden hampaan järsivän otettaan minuun
kuinka haluisinkaan takaisin kesän hempeät kosketukset, lämpimän tuulen heittävän hiukset kasvoilleni kun nauran vitseillesi
nyt on vain havunneulasia tuulilasissa, liian pitkiä päiviä jotka samalla taittuvat pimeään liian nopeasti ja kaavakkeita, joihin minun pitäisi vertailla sinua
en vain osaa päättää, onko sinun olemassaolosi minulle vain hedonistista hetken huumaa vai kaipaanko sinua todella vierelleni
kaipaanko sinua vain iltaisin kynttilöiden äärellä, vai kaipaanko niin kuin kaipasin häntä ennen sinua
kukaan ei pitele minua öisin, mutta huomaan mahtuvani patjalle täydellisesti yksinäni, ja vaikka kipu on luokkaa sietämätön, syksy rauhoittaa minua hellällä otteellaan kaikesta huolimatta
en vielä keksi kaavioihin ratkaisua, mutta hetkellisesti pystyn jo irroittamaan siitä mitä meillä olisi voinut olla
joskus tulet olemaan vain hatara muisto, ja nauran silloin tapahtuneelle. silti kaiken keskellä, jokaisen anteeksiannon jälkeen, nään selkeämmin kenelle minun kuuluisi oikeasti antaa anteeksi
itselleni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti