kylmillä lauteilla sinä kosketit kasvojani
kuin olisin jotain särkyvää, hentoa
kuitenkin tokaisit minun olevan paha
enkä ymmärtänyt mitä enää hait
suudelmissa oli väsymystä ja hymyjä
enkä minä enää tämän kaiken jälkeen uskalla katsoa sinua
koska sinulla on joku toinen
enkä ihmettele jos palaat tuttuun ja turvalliseen
sillä minun mysteereistäni ei ota kukaan selvää
ihmiset katsovat kuin hullua kun karkaan pakoon tupakalle
enkä vastaa kysyttäessä
väitän huumeiden olevan ilmaisia ja suomiräppäreiden juoksevan perässäni
ei ihme ettet usko kaikkea mitä suustani pääsee
ei sillä että minäkään luottaisin
sinuun
tai tähän tunnekuohuun
koska olet nyt minulle täysin sama kuin hän ennen sinua
odotan vain uutta myrskyä
uusia syytteitä
sillä olenhan minä aina se toinen
onneksi ennen kaikkea muuta
muistan kuinka otit minua kädestä
ehkä muulla
ei olekkaan enää niin väliä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti