jätät kenkäsi käyttööni vaikka vihaat lainata muita
mutta ennen minua
tartut takanani makaavaan viinipulloon
ehkä eniten minua ärsyttää kuinka olen sinulle hyvän päivän tuttu sellainen jolle ei soitella vaan moikataan tupakkapaikalle
väkisin halataan jos käsken
et voi jättää minuun niin suuria jälkiä ettei helsingin katujen jäätävä luminen tuuli aja niitä tiehensä
sanomatta sanaakaan lähteä aivan kuin sinun sanasi eivät koskaan minua koskettaneetkaan
toisaalta
kun katsot minua selvinpäin
en meinaa edes tunnistaa katsettasi
ehkä tapaankin sinut tästä lähtien vain humalassa
sen jälkeen kun olen suudellut muita
ja katunut taas kaiken ulos
soita minulle siis vasta kun viides on korkattu
(tai voisitko, nyt heti, pyydän)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti