23.2.16

minä

minut tunnistaa tupakantumpeista joihin maalautuun päivän puna
äänestä joka kiitää läpi asemien ja ruokakauppojen hyllyjen
hetkellisistä katoamisista
ja siitä kuinka pakotan pitämään kädestä kiinni

silti halusitte minusta niin paljon selvää, että piruttaani olen nyt se mysteeri
joista ette tule koskaan saamaan selvää

tässä kuitenkin minuuteni perusteet:

en muista millaista on uni jollei ensin tartu purkkiin
haluaisin kokea jokaisen hetken kaikkien kanssa
elää huumat itkut ja tahmeat tanssilattiat
halailla tuntemattomia ja laulaa autossa keskiyöllä

riippuvainen kokemuksista, sellainen kai minä olen

haluaisin olla aina lähellä kaikkia ja kaikkea
nähdä jokaisen ilon ja musertumisen hetken
ehkä olen liian nuori vanhenevien seuraan

työpaikan röökikopissa pystyy näkemään hetkellisesti täysin aidon minuuden
kuluneissa työkengissä ja raskaissa silmiluomissa ei totuutta peitellä
jos tulisit vastaan et ehkä tajuaisi sen olevan minä, sillä minun hymyni hiipuu aina kun katseet käännetään pois
ei siksi että nauruni olisi valetta
 vaan koska kuuntelisin mieluusti hiljaa sanomatta sanaakaan enkä jaksa olla se keltä tivataan vastauksia

minä olen se joka antaa kaiken minkä voi
mutta tivattaessa häviää eikä koskaan palaa, loukkaantuu niin syvästi ettei koskaan unohda

annan heti anteeksi mutta kymmenenkin vuoden päästä katson aviopuolisoasi ja mietin miksen ole itse vierelläsi

olen mustavalkoinen enkä tunne kuin pyhintä rakkautta ja syvintä vihaa
ei haittaa vaikket rakastaisi
koska suurimmalla mahdollisuudella, minä rakastan jo sinunkin puolestasi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti