minut tunnistaa tupakantumpeista joihin maalautuun päivän puna
äänestä joka kiitää läpi asemien ja ruokakauppojen hyllyjen
hetkellisistä katoamisista
ja siitä kuinka pakotan pitämään kädestä kiinni
silti halusitte minusta niin paljon selvää, että piruttaani olen nyt se mysteeri
joista ette tule koskaan saamaan selvää
tässä kuitenkin minuuteni perusteet:
en muista millaista on uni jollei ensin tartu purkkiin
haluaisin kokea jokaisen hetken kaikkien kanssa
elää huumat itkut ja tahmeat tanssilattiat
halailla tuntemattomia ja laulaa autossa keskiyöllä
riippuvainen kokemuksista, sellainen kai minä olen
haluaisin olla aina lähellä kaikkia ja kaikkea
nähdä jokaisen ilon ja musertumisen hetken
ehkä olen liian nuori vanhenevien seuraan
työpaikan röökikopissa pystyy näkemään hetkellisesti täysin aidon minuuden
kuluneissa työkengissä ja raskaissa silmiluomissa ei totuutta peitellä
jos tulisit vastaan et ehkä tajuaisi sen olevan minä, sillä minun hymyni hiipuu aina kun katseet käännetään pois
ei siksi että nauruni olisi valetta
vaan koska kuuntelisin mieluusti hiljaa sanomatta sanaakaan enkä jaksa olla se keltä tivataan vastauksia
minä olen se joka antaa kaiken minkä voi
mutta tivattaessa häviää eikä koskaan palaa, loukkaantuu niin syvästi ettei koskaan unohda
annan heti anteeksi mutta kymmenenkin vuoden päästä katson aviopuolisoasi ja mietin miksen ole itse vierelläsi
olen mustavalkoinen enkä tunne kuin pyhintä rakkautta ja syvintä vihaa
ei haittaa vaikket rakastaisi
koska suurimmalla mahdollisuudella, minä rakastan jo sinunkin puolestasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti