kyllä minä sinua niin kaulailisin baaritiskillä
hellästi kutittelisin puhtaiden lakanoiden välissä
iskisin silmää teatterilavalta
halaisin pitkään liukkaissa tienvarsissa
mutta
sinun tekstiviesteissäsi ei ole kuitenkaan mitään järkeä enkä jaksa enää pohdiskella kaksoismerkityksiä, sillä niitä ei varmasti enää edes ole. otit minulta sen mimkä jaksoit, lähdit purkamaan mysteeriäni jotta oma olosi paranisi. et halunnut jättää selvittämättä minun olemustani, ja nyt voit hyvällä omatunnolla siirtyä seuraavaan.
mutta kulta pieni muista, ettei minunlaistani tule toista. tiedät kyllä että minä tiedän liikaa, kaikista ja kaikesta. jopa sinun entisistäsi ja siitä, missä liikut juuri nyt. tiedän haluamattani, koska olen saanut siunauksena kuuntelijan korvat, joille avautuvat yleensä juuri ne väärät. ehkä pelkäät että saan tietää liikaa sinusta, mutta ole huoletta, ei minua kiinnosta sinun synkimmät salaisuutesi, kuten ei sinua minunkaan.
kyllä minä tiedän, että meistä ei tulisi koskaan mitään suurta eikä sellaista mille huokaillaan juhlissa. hauskaa minä halusin pitää, nauraa ilkikurisesti muiden kysyville katseille. nyt nauran yksin, mutta onneksi sääli ja kurjuus tekevät jo lähtöään.
varo siis hieman, ennenkuin ehdit lähettää uuden viestin jolla ei merkitystä ole edes niille suurimmille draamailijoille, minä olen jo kaukana. sellaisissa seikkailuissa ja ihmisissä, ettet sinä pysty minua enää tavoittamaan. haluat nyt olla se, jota jahdataan, mutta hunajainen kiltti muista, ettei sinun viesteihisi löydy kohta vastaajaa. joudut palaamaan entiseen, etkä löydä enää katsettani tupakkakopeissa, minun humalainen katseeni alkaa kääntymään jo toisaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti