huoli ja stressi ilmestyivät nurkan takaa pitkän välttelyn jälkeen. olisi mukava nähdä erilaisissa merkeissä, mutta nyt ahdistus muutti muotoaan päästäkseen uniini asti. valkolakki ja muiden ihmisten odotukset häämöttelevät edessäpäin, mutta tunnen toisten polkujen kutsun.
kirjoittaisin sinulle satamiljoonaa runoa, mutta en tiedä mistä aloittaa. minulle on sanottavaa niin monelle niin paljosta että sanat menevät solmuun enkä saa mistään kunnollista otetta.
joten olen kääntänyt tilanteen suureksi kauheaksi humalaksi, ja oksensin henkistä pahaa oloani kadunvarsille. sekään ei auttanut, sillä krapulaa ei tullut enkä tiedä, mistä saisin itseni niin sekaisin, etten vastaisi viesteihisi.
joten nyt kiltti stressi kiltti, johdattele minua lempeämmin, pura itsesi juokseviin jalkoihini, älä unettomiin öihin.
kyllä tämä tästä, helppo toistaa mutta toteutus junnaa nyt paikallaan. jos olisit vieressäni, olisi tämänkin kai helpompaa. ehkä juuri siksi matkaan yksin, jotta tiedän kuinka paljon jaksan lopulta kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti