vaaditaan törmäyskursseja monesta suunnasta ja huolestuneita avunantoja, ennenkuin huomaa joutuneensa huomaamattaan oman pimeytensä vangiksi, jälleen. se hiipi taakse niin huomaamatta, en kesän riennoissa ehtinyt hätyytellä sitä poiskaan. kohtaamista odottaa nyt pitkä ja kivinen mäki, jonka päällä ei ole kukaan kertomassa näköalasta. pitäisi oppia hiljaisuus, oma mieli, uudelleen ja vaikka se tuntuu samalta kuin kertominen sinulle siitä, kuinka sairasta kehoa kannattelenkaan, aion tehdä sen kaiken pystypäin.
väsymys tuntuu ikuiselta, ruoka menettää hiljalleen jälleen makuaan. itku tulee hiljaa iltaisin, kun et saavu tänne pitelemään minua. mutta toisaalta meissä on jotain jännittävää, uutta. autat tietämättäsi minua kestämään pitkät yöt joina en enää nuku, ja saavut luokseni välillä öisin, välillä kuudelta aamulla juomaan kahvia. haluaisin pelätä sinun satuttavan, mutta sinussa on jotain uudenlaista turvaa. ja kuitenkin tieto siitä, että minun silmäni eivät varmasti ole ainoat, joita katsellessasi hymyilet. ei huolta, selvitettävää löytyy kaikilta, on työkavereita, joiden pyynnöt kahvittelusta laittavat kiemurtelemaan, enkä tiedä miten kertoa kaikille, etten halua enää mitään.
nyt vaadittaisiin uusia tuulia, kaiken jättämistä jälkeen. mutta kantapään kautta on opittu, että ongelmat voittavat kilpajuoksussa aina. siispä on aika kohdata kaikki leuka ylhäällä, kävellä kohti niitä myrskyjä, joita haluaisi vältellä loputtomiin.
on aika pysyä mantereella syksyn läpi, sinnitellä ja koota palasia yhteen, jotta matkalla olisi helpompi lisätä osasia pelkäämättä muiden rikkoutumista.
on aika sinnitellä, on aika selvitä. tiskata tiskit ja sanoa ei. sillä kuten viisas mies baarin portailla minulle kertoi, älä vittu ole kenenkään jeesus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti