olen jo monesti käskenyt sinun ottavan entisesi takaisin sillä minua et jaksaisi selvittää
nyt olet ottanut sanani todesta ja kas kummaa, jäänkin kaipaamaan
tottakai tiesin että joutuisin tähän tilanteeseen yksin ilman muita, katsellen kuinka tyttösi hymyilee maireasti tullessaan minua vastaan, tietäen voittaneensa minut
vaikka itse en ollut ajatellut olevani taistelukentällä tuntuu se nyt välillä siltä
jos sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, rikkoisin minä nyt täydellä oikeudella monen ihmisen onnen haaliessa omaani kasaan
mutta vaikka viime vuonna otin kaikki moraalini ja heitin ne palasiksi kerrostalojen katoilta en saa nyt itseäni hajottamaan enää yhtään lisää
kai kasvuprosessi on vihdoin käynnistynyt kunnolla ja tunnollisuus kiskoo minua suuntaansa
enkä minä pahaa tarkoita
mutta joskus muistan sinun lempeät otteesi enkä osaa päästää irti omista rimpuiluistani huolimatta
hyvä että itse voit hyvin, niin ainakin vakuutat
mutta kukaan ei silti maksa minulle velkojaan ja köyhdyn kokoajan lisää kun et ikävöi luokseni
en tietenkään jää maahan surkeana odottelemaan josko huomaisitkin minut jälleen humalan hullussa maailmassa
mutta öisin on vielä kovin kylmä
ja sinun naurusi niin lämmin
kai se on kateus, jota tunnen, kun muut kevättä kohti löytävät vierelleen jonkun ja haluavat leikkiä kotia
kun taas minä sidon käsiparkaani siteillä yhteen ja haalin laukkuuni rokotuksia, suunnittelen matkaa yksin, itselleni
usko kohtaloon, väitit
mutta en nyt millään jaksaisi uskoa, että kohtalo vaatisi minulta sinut
sillä en täysin ymmärrä mitä saisin vastapalveluksesi
oma syyni kai tämä, kun niin kovasti väitin sinulle kirjoitetuilla sanoilla, että minä en ole sinulle sopiva
ihan kuin kukaan olisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti