et saanut koskaan minua kiinni

tämä kevät on täynnä alkuja ja loppuja, joista jokaisesta olen kiitollinen. en tiedä ketä minun pitäisi kiittää koko sydämestäni, että lopulta jokainen asia järjestyy, valmistujaisista muuttopuuhiin.
kolmenkymmenen päivän päästä asutan ajatuksillani toisenlaista kotia, maalaan seinille minun tarinaani, mutta silti eniten mietin sitä, tuletko jäämään juhlinnan jälkeen minun lakanoihini yöksi

nyt kun asiat selkenevät auringon myötä, meidänkin rutiinimme ovat nyt selkeämmät. näkyy alku, ei vielä loppua täysin, mutta sen voi tuntea ilmassa. naisääni laulaa ja täyttää autoni tilan kauniilla sanoilla ja meidän kätemme ovat kietoutuneet toisiinsa. kulta rakas ihanainen, minä hoen ja sinä juokset perässäni ja huudat miksi en ole jo lähtenyt rokotuksista huolimatta. siinä meidän rutiinimme, kovuuden ja hellyyden kepeä tanssi

ja siitä puhutkin paljon, minun lähtemisestäni. teet vitsejä ja käsket minun kadota, mutta istun silti sinun sylissäsi, eikä kukaan katso kysyvästi

nyt alkaa sataa, ja kuten se puhdistaa autoni, saa se lakaista hieman tätä ilmaakin. sanoit että nähdään huomenna, ennenkuin tajusit virheesi. nyt tahallani jätän huomioitta, elän ilman kahleita tämän illan

sillä niinhän sinä sanoit, luotettava mutta hieman liian villi